"Kaikkea saa tehdä
kaikkea pitää tehdä
kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:

Värisevää sielua
ei saa tallata."

Näillä Tommy Tabermanin sanoilla haluan aloittaa blogini, sillä niihin sisältyy niin paljon minun omaa elämänfilosofiaani: Kaikenlaista pitää kokeilla, ethän muuten voi tietää  mistä pidät, mutta tärkeintä on ettet loukkaa itseäsi etkä muita.

Katselen ikkunasta ulos siniselle heinäkuun sunnuntain taivaalle. Suuria pilvenlonkareita alkaa jo muodostua taivaanrantaan, tuleekohan samanlainen ukonilma kuin eilen. Taisi olla ihan päällä, kun salama ja jyrinä eivät juuri toisistaan eronneet ja ihan varpaissa asti tuntui, kun seisoin terassilla ihastelemassa taivaan voimia. Lilli-koira ei ihastustani jakanut, vaan pyörähti häntänsä ympäri ja pakeni työpöydän alle välähdyksiä piiloon.

Vettäkin tuli niin, että kukat laskivat päänsä nöyrästi ihan maahan asti, mutta olivat onneksi aamuun mennessä toipuneet. Sateen jälkeen yöllä nousi paksu usva, joka kietoi naapuruston tiheään vaippaan. Äänetkin vaikenivat ja koko maailma oli kuin pumpuliin pakattu.

Ensi viikoksi on luvattu viilenevää. Olisikohan aika käydä mustikkamaisemissa tarkastamassa, millaista satoa olisi luvassa...